Procyonin liitäjät / Procyon's gliders

Talouden nuorimmainen liitäjä poistui emon pussista jo lähes kuukausi takaperin. Ensikertalaiset vanhemmat ovat pitäneet pienestä aarteesta niin hyvää huolta ettei poikasta ole meinannut päästä näkemään lainkaan. Pesäpönttöön kurkkimisen on saanut suorittaa kameran avustuksella eikä sitäkään ole meinannut saada onnistumaan, sillä etenkin Gertrude puolustaa pönttöä ärhäkkäästi. Vaikka tämä tuottaa käytännössä hieman päänvaivaa kasvattajalle, olen silti mielissäni siitä että vanhempien emo-ominaisuudet ovat hyvät.  Tänään pesäpöntön siivouksen yhteydessä nappasin myös muutaman kuvan pienestä riiviöstä. Valkokasvoinen naaraspoikanen sai nimekseen Genuine Gunhilde. Suloinen Gunhilde ei sovi jalostussuunnitelmiini joten se tulee etsimään lemmikkikotia tammikuusta alkaen. 

Lemmikkinä sokeriorava eli mahlapussikiitäjä (Petaurus breviceps) Olen aiemmin kirjoittanut  lajiesittelyn  sokerioravista, mutta jo pitkään olen halunnut kirjoittaa sokerioravista hieman käytännönläheisemmästä näkökulmasta. Kasvattajana saan paljon kysymyksiä, joihin hoito-oppaat tai lajiesittelyni eivät anna vastauksia. Harva osaa kuvitellakaan, millaista elämä on erittäin eksoottisten piennisäkkäiden kanssa. Eikä ihme, sillä ovathan sokerioravat täällä harvinaisia ja tietoa löytyy suomenkielellä vähän - ja sekin on pitkälti hyvin vanhentunutta.  Sokerioravien vaativuus lemmikkinä on omaa luokkaansa, eivätkä ne sovi kelle tahansa. Mahdottomuuksia ne ei kuitenkaan vaadi ja omistautunut harrastaja saakin niistä kiehtovan lemmikin, jonka ainutlaatuiset piirteet herättävät ihmetystä ja ihastelua vielä vuosienkin jälkeen.  Tämä postaus vastaa usein kysyttyihin kysymyksiin sokerioravista ja niiden pidosta. Jos laji ei ole ennestään tuttu, kannattaa lukea myös lajiesittel...

Eilen tuli taas tartuttua kameraan iltatoimia tehdessä, ja tällä kertaa ruudulle taltioitui muutama ihan kivakin kuva. Eilen tuli myös kuluneeksi vuosi siitä, kun Gin on poistunut emonsa pussista. "Synttäreitä" juhlistettiin parilla extratorakalla (jotka toimi samalla hyvänä palkkiona mallina toimimisesta).  Suomen komein (todennäköisesti ainoa :D ) platinamussukka <3 Kameran eteen päätyi muutama muukin liitoheppu. Ihan kaikki eivät tällä(kään) kertaa kameralle esiintyneet ja osasta tuli saatua vain julkaisukelvottomia kuvia. Oksat sabotoivat kuvia valitettavan usein, sillä vikkeliä otuksia kuvatessa tarkennus ei aina pysy kohteessa vaan nappaa ikävän usein kiinni linssiä lähempänä oleviin oksiin. Aina ei voi onnistaa, mutta onneksi välillä käy tuurikin. Fiona poseerasi tapansa mukaan oikein kiltisti Franciksesta saa harvoin kuvia, sillä se meinaa aina hypätä kameran päälle. Jopa Gilbert viivähti hetken ihmettelemässä touhujani Gin ja Kerttu tungeksi vuoroin pesäpöntön suu...

Vaikka E-poikuetta on tullut pidettyä silmällä tarkasti alusta alkaen ja erityisesti jalostus mielessä, ei ole ollut helppoa tehdä päätöstä valkokasvokaksosten suhteen. Kummastakin naaraasta on kasvanut kauniita ja rakenteeltaan lupaavia - sellaisia kun odotinkin. Luonteet on kummallakin hyvin omanlaisensa, mikä on erityisen hyvä sillon kun kaksoset on huomattavan yhdennäköisiä.  Evangeline, jonka vaaleaan väriin tykästyin jo pussista poistumisen aikoihin, on tummunut paljon ja ero Esmeraldan väriin on kutistunut olemattomiin. Kovassa vilskeessä en pysty tunnistamaan, kumpi kaksosista vilahti juuri ohi. Vilkkaiden poikasten seurailuun onkin saanut käyttää paljon aikaa, jotta on päässyt jyvälle siitä millaisia eroja kaksosten välillä on. Kumpikin yksilö on kaikin puolin lupaava, vaikka lopullista päätöstä jalostuskäytöstä en tee vielä pitkään aikaan. Nyt on kuitenkin oikea aika tehdä seuraavat siirrot koko liitäjäväestön tulevaisuuden suhteen. Uutta kotia etsii siis ainakin Esmerald...

Niin se vaan kesä taas vierähti, ja samalla pikkuliitäjät on venähtäneet lähes täysikasvuisen mittoihin! Kumpikin kaksospari on kasvanut hienosti ja tasaisesti, ja luonteet alkavat erottua päivä päivältä paremmin. Uudet laumajaot ovat lähteneet muodostumaan, alkaen pienistä riiviöistä. Hiljattain Fiona, Evangeline ja Esmeralda jättivät tutut perheensä ja muuttivat yhteen. Pari päivää sitten kolmikon seuraksi muutti myös Alvina, joka otettiin heti avosylin vastaan. Kirjaimellisesti, sillä etenkin Fiona oli sitä mieltä että Alvina-täti voisi aivan hyvin ottaa "pikkuisen" reppuselkään. Alvinalla on onneksi pitkä pinna, eikä se ole turhia suivaantunut villikoiden tuttavallisuudesta (joka tämän ikäisillä purkautuu valitettavan usein hampaiden käyttönä ja vapaamatkustusyrityksinä).  Oikeanpuoleisessa kuvassa kakarakolmikko on kokoontunut yhteen tarkistamaan, onko kaverit turvassa muukalaiselta. Alvina-muukalainen kuikuilee poikasia puunrungon takaa. Alemmissa kuvissa Esmeralda ja F...

E- ja F-poikueet ovat nyt hieman yli ja hieman vajaa 4 viikkoa OOP, eli siitä on jo kuukausi kun pienokaiset ovat poistuneet emojensa pussien suojista. Samaan aikaan tuntuu että aika on kulunut hurjan nopeasti (miten nuo rääpäleet onkin jo niin isoja liitäjänalkuja!), ja samaan aikaan on ollut vaikea odottaa päivien kulumista ja poikasiin hiljalleen tutustumista. Käsittelen pieniä poikasia harvakseltaan ja vain muutaman minuutin kerrallaan, jotta emot eivät liiaksi huolestuisi ja pahimmillaan purkaisi sitten stressiään poikasiinsa niiden palattua takaisin pesäpönttöihin. Ei ole mitenkään tavatonta, että stressaantuneet emot alkavat hylkiä poikasia tai vahingoittavat niitä. Pahimmillaan emot kannibalisoivat jopa silmänsä avanneita poikasia. Vaikka riskit ovat pienet hyvissä olosuhteissa (terveet ja hyvinvoivat emot, ei ylimääräisiä stressitekijöitä, riittävästi lämpöä ja sopivaa ravintoa jne.) ja lyhytaikainen poikasten pihistäminen emoilta paljastaa paljon vanhempien emo-ominaisuuksist...

Tähän postaukseen olisi mahdutettavana paljon toinen toistaan ihanampia uutisia! Viimeiset päivät olen joutunut istumaan sormieni päällä etten näpyttelisi jännittäviä uutisia ennenaikaisesti verkkoon. Palataan siihen kohta, kerron ensin tuoreen ulkomaantuontimme kuulumisia! Tanskalainen uros Gin on ollut osa meidän porukkaa nyt tasan kuukauden päivät. Nuorukainen on kotiutunut hämmästyttävän hienosti pitkän taipaleensa jälkeen. Gin on rohkea ja utelias, ja se on ottanut varovaista kontaktia jopa meillä kyläilemässä olleeseen lapseen. Jo heti ensimmäisinä iltoina se tutki rohkeasti uutta kotiaan eikä ollut moksiskaan uudesta kämppiksestään, joka puolestaan yllätti positiivisesti käyttäytymällä alusta alkaen sangen neutraalisti ja jopa hellästi kalpeaa muukalaista kohtaan.  Ginin ja Gertruden tapaaminen meni siis paljon paremmin kuin olisi uskaltanut edes toivoa. Tuore pari on viihtynyt hyvin läheisissä merkeissä koko alkutaipaleen, joten meillä saattaa hyvinkin olla kesän kolmas poi...