Hei vain pienokaiset! / Hello little ones!
Tanskalainen uros Gin on ollut osa meidän porukkaa nyt tasan kuukauden päivät. Nuorukainen on kotiutunut hämmästyttävän hienosti pitkän taipaleensa jälkeen. Gin on rohkea ja utelias, ja se on ottanut varovaista kontaktia jopa meillä kyläilemässä olleeseen lapseen.
Jo heti ensimmäisinä iltoina se tutki rohkeasti uutta kotiaan eikä ollut moksiskaan uudesta kämppiksestään, joka puolestaan yllätti positiivisesti käyttäytymällä alusta alkaen sangen neutraalisti ja jopa hellästi kalpeaa muukalaista kohtaan.
Ginin ja Gertruden tapaaminen meni siis paljon paremmin kuin olisi uskaltanut edes toivoa. Tuore pari on viihtynyt hyvin läheisissä merkeissä koko alkutaipaleen, joten meillä saattaa hyvinkin olla kesän kolmas poikue kasvamassa. Jännityksellä seurailemme Kertun masutaskuja!
Katso alta lyhyt video kaksikon tapaamisesta!
Masutaskuista pääsemmekin loikkaamaan mukavasti toiseen odotettuun uutiseen: E- ja F-poikueet ovat poistuneet emon pusseista! Ikäero poikueilla onkin pienempi kuin arvioin aiemmin, vain muutama päivä. Saimme kolme kaunista naarasta ja yhden kauniin uroksen, mutta ennen kaikkea meillä on kaksi paria hienosti kasvavia, terveitä poikasia ja reippaat emopariskunnat! Hauska päästä seuraamaan neljän lähes saman ikäisen poikasen kasvua aivan rinnakkain.
 |
| E-poikueen naaras 1 (vas.) ja naaras 2. |
E-poikueen naaraspoikaset ovat kumpikin kovasti odottamiani valkokasvoja, joka on "JIHUU!" numero 1. Pidin sormia ristissä valkokasvoisen naaraspoikasen puolesta, ja sainkin niitä peräti kaksin kappalein! Jos jompi kumpi kasvaa yhtä hienoksi kuin odotan, toinen E-lapsukaisista jää jatkamaan sukuaan.
 |
| F- poikueen naaras (vas.) ja uros. |
F-poikue puolestaan yllätti niin iloisesti ja täysin odottamattomalla tavalla, että piti hieraista silmiä pariinkin otteeseen. Näin ensimmäiset vilaukset valkoisesta kaunokaisesta jo ennen poikasten poistumista pussista, mutta en saattanut uskoa silmiäni ja kuittasin emon pussista pilkistävän valkoisen hännän ja pyllyn harhanäyksi. Olin tyytyväinen siihen että pussissa möyri selkeästi edelleen kaksi poikasta ja emo voi hyvin.
Muutamia päiviä myöhemmin koitti hetki, joka ei hetkeen unohdu. Haukoin henkeä liitolan oviaukossa ja huusin puolisoani paikalle: varmistamaan, näenkö näkyjä vai oliko minulla todella käsissäni valkoinen poikanen. Puoliso varmisti näyn todeksi ja kysyi ihmetellen, että kenes poikasia nämä olikaan ja miksi toinen on valkoinen. Meillähän ei pitänyt olla sokerioravia jotka kantaisivat leukistista värimuotoa. (Gin on ainoa jonka suvussa sitä tiedettävästi on, ja sekin on niin kaukana etten usko geenin Ginille asti kantautuneen.) F-poikueen vanhempien väitettiin olevan 100% hettejä platinumille ( = kantavat varmuudella resessiivistä platinum-geeniä), mutta sitäkin alettiin jo epäillä huijaukseksi sillä laskennallisesti pariskunnan olisi jo pitänyt saada platinum-värinen poikanen. Ja tältä poikaselta puuttuu platinumille kuuluvat harmaat merkit, se on siis leukistinen. Täydellinen yllätys!
Muutamia päiviä myöhemmin koitti hetki, joka ei hetkeen unohdu. Haukoin henkeä liitolan oviaukossa ja huusin puolisoani paikalle: varmistamaan, näenkö näkyjä vai oliko minulla todella käsissäni valkoinen poikanen. Puoliso varmisti näyn todeksi ja kysyi ihmetellen, että kenes poikasia nämä olikaan ja miksi toinen on valkoinen. Meillähän ei pitänyt olla sokerioravia jotka kantaisivat leukistista värimuotoa. (Gin on ainoa jonka suvussa sitä tiedettävästi on, ja sekin on niin kaukana etten usko geenin Ginille asti kantautuneen.) F-poikueen vanhempien väitettiin olevan 100% hettejä platinumille ( = kantavat varmuudella resessiivistä platinum-geeniä), mutta sitäkin alettiin jo epäillä huijaukseksi sillä laskennallisesti pariskunnan olisi jo pitänyt saada platinum-värinen poikanen. Ja tältä poikaselta puuttuu platinumille kuuluvat harmaat merkit, se on siis leukistinen. Täydellinen yllätys!
Kaikki neljä poikasta on vielä sen verran pieniä, ettei niihin pidä vielä kiintyä eikä niiden tulevaisuutta kannata suunnitella liiaksi. Leukistisen poikasen olemassaolo ilahduttaa kuitenkin valtavasti, sillä nyt tiedän sen vanhempien kantavan leukismia.
Leukistisen syntymä ei ole ihme eikä harvinainen juttu maailmalla, vaikka intoilustani saattaisikin saada sellaisen käsityksen eikä Suomessa tietojeni mukaan ole muita leukistisia. Itselleni tämä tapahtuma on kuitenkin täynnä silkkaa onnea ja ihmetystä. Uutta tuontiurosta etsiessäni harkitsin vakavasti, josko olisinkin Ginin sijaan ostanut leukistisen uroksen. Ginin kasvattajalla oli vapaana kaksi todella kaunista leukistista urosta, mutta koska olin asettanut kriteerin mosaic-kuviolle, en uskaltanut näitä leukistisia valita. Urokset saattoivat sukunsa puolesta olla mosaiceja, mutta koska leukismi peittäisi valkoiset kuviot "alleen", ei mosaicin olemassaoloa voida vahvistaa ilman koeastutuksia.
Platinumin valinta ei ollut siis ulkonäkö edellä tehty päätös. Leukistiset eläimet ovat aina olleet suosikkejani, ja sokerioravienkin kohdalla viehätys näihin valkoisiin nappisilmiin on ollut alusta alkaen vahva. Kasvatussuunnitelmien seuraaminen on kuitenkin lykännyt oman leukistisen hankintaa. Nyt meillä on kuitenkin kotona ihka oma leukistinen! Pitäkäähän, rakkaat lukijat, sormet kyynärpäitä myöden ristissä, että tämä valkoinen pala kultaa kasvaa terveeksi aikuiseksi ja saan siitä vakituisen osan laumaani <3
Alle vielä yksilökuvat silmiään availevista rääpäleistä:
 |
| E-poikueen naaras 1 |
 |
| E-poikueen naaras 2 |
 |
| F-poikueen naaras |
 |
| F-poikueen uros |
Kommentit
Lähetä kommentti