Procyonin liitäjät / Procyon's gliders

Kukkuu 2024! UUSI VUOSI Niin se vuosi taas vaihtui mutta arki se rullailee eteenpäin samaan tapaan kuin ennenkin. Vuodenvaihteessa toivoin kovasti, että tuleva vuosi olisi lempeämpi, sillä edellinen oli hirvittävän raskas ja synkkä. Nyt eletään helmikuun alkua, ja pikkuhiljaa alkaa tuntua siltä että tunnelin päässä on taas valoa. Burnout riivaa vielä melko lahjakkaasti, mutta tekemisen intoa, uusia ideoita ja jaksamista alkaa löytyä annos kerrallaan.  Kolmisen viikkoa sitten ryhdyin päivittämään liitäjien reseptikirjaa ja laadin neljä uutta reseptiä kokeiluun. Mielestäni tein soseita oikein urakalla, ja tiskipöydälle kertyvää purkkipinoa ihastellessani myhäilinkin tyytyväisenä siihen asti että laskin soseiden riittävän nykyisellä pääluvulla hädintuskin kolmeksi viikoksi. Reseptien laatimiseen ja reilu 6kg sosesatsin valmistamiseen kului yli 12 tuntia. Soseita on jäljellä enää muutama annos, joten pussieläinten palvelijan on syytä valmistautua uuteen rupeamaan... Olen kuitenkin enemmän

Uusien laumautusten sivuvaikutuksena vietin joulukuussa erityisen paljon aikaa liitolassa pitkin yötä. Koska mahlapussikiitäjien laumautukset eivät aina ole läpihuutojuttuja, varaan paljon aikaa eläinten valvontaan. Valvontaan kirjaimellisesti, sillä osa liitäjistä heräilee vasta 02 paikkeilla ja vuorokauden aktiivisimmat tunnit saattavat osua aikaiseen aamuun. Tällä kertaa laumautukset sujuivat hyvin ja kohtalaisesti, joten läpeensä valvottuja öitä ei tullut tällä erää kovinkaan montaa. Eläinten touhuja seuraillessani parkkeerasin liitolaan kamera kourassa, ja muutaman yön aikana sain kun sainkin kuvia liitolan jokaisesta asukkaasta, ja kaikista saatiin myös riittävästi tuntomerkkejä sisältävä kuva häkkien nimilappuihin. Kuvia piti laitella blogiin jo joulukuun puolella, mutta se unohtui kokonaan. Tässäpä näitä onnistuneimpia nyt olisi! Gertrude Gertrude Gunhilde Fiona Elsa Gertrude, Gunhilde ja Irisha Fiona, Irisha ja Elsa Gin Gin Gilbert Hedwige Hedwige Herbert Herbert Icarus Irisha

Vaikka kuulumispostauksia ei ole tipahdellut pitkiin aikoihin, on elämä liitolassa jatkunut normaaliin tapaan. Loppuaan lähenevä vuosi 2023 on ollut meille talouden kaksijalkaisille raskas, jonka takia myös liitolan kuulumisten päivittely on jäänyt vähemmälle (jopa Instagramissa on ollut hiljaista). En ole jaksanut edes uusia vanhentuneita myynti-ilmoituksia nettiin, vaikka kotisivuilla olen pyrkinyt pitämään ajantasaiset tiedot myös kotia etsivistä karvakavereista. Koitan taas ryhdistäytyä ja olla aktiivisempi somessa!  Muutoksia muonavahvuudessa on tapahtunut suuntaan ja toiseen. Biancan sijoituskotiin Turkuun lähti kesällä siskokset Esmeralda ja Evangeline, ja vaikka tarkoitus oli tunnustella koeajalla että kumpi olisi heille mieluisampi asukas, kumpikin tytöistä turkulaistui pysyvästi ja Evangeline jäi sijoitukseen.  Biancan osalta poikuesuunnitelmat laitettiin jäihin jo aikaa sitten (palaan aiheeseen seuraavassa postauksessa), kun oli selvää ettei uusia poikueita ole järkevä teet

Vaikka päivät pitenevät vääjäämättä, yöllinen vilske liitolassa sen kun yltyy. Vuodenaikojen vaihtelu ei toki pahemmin vaikuta neljän seinän sisällä eläviin pussieläimiin, sillä lämpötila ja valaistus on meillä sama ympäri vuoden. Vilinän noususuhdanne johtuukin pitkälti uusista pienistä perheenjäsenistä ja hiljalleen etenevistä uudelleenlaumautuksista. Aikuisten sokerioravien lisäksi liitolassa vipeltää peräti viisi (pian kuusi) pientä poikasta. Näistä vanhin, Gunhilde tuli juuri luovutusikään ja pakko myöntää että olen siihen aivan ihastunut. Tiesin jo Gunhilden poistuessa pussista ettei se sovi jalostussuunnitelmiini ja se tulisi näin ollen etsimään lemmikkikotia, mutta pikkuviikarin kasvaessa tuota päätöstä on alkanut miettiä uudelleen. Kuten alla olevista (joulukuussa otetuista) kuvista voi havaita, Gunhilde on todella tullut äitiinsä (laitan Kertun vauvakuvan jonon alimmaksi) - yhdennäköisyys on huikea! Myös Kertun uteliaisuus, vilkkaus ja hyväntahtoinen riiviömäisyys näkyy periy