Uusi vuosi, uudet kujeet? / New year, new tricks?

Kukkuu 2024!

UUSI VUOSI

Niin se vuosi taas vaihtui mutta arki se rullailee eteenpäin samaan tapaan kuin ennenkin. Vuodenvaihteessa toivoin kovasti, että tuleva vuosi olisi lempeämpi, sillä edellinen oli hirvittävän raskas ja synkkä. Nyt eletään helmikuun alkua, ja pikkuhiljaa alkaa tuntua siltä että tunnelin päässä on taas valoa. Burnout riivaa vielä melko lahjakkaasti, mutta tekemisen intoa, uusia ideoita ja jaksamista alkaa löytyä annos kerrallaan.

Kolmisen viikkoa sitten ryhdyin päivittämään liitäjien reseptikirjaa ja laadin neljä uutta reseptiä kokeiluun. Mielestäni tein soseita oikein urakalla, ja tiskipöydälle kertyvää purkkipinoa ihastellessani myhäilinkin tyytyväisenä siihen asti että laskin soseiden riittävän nykyisellä pääluvulla hädintuskin kolmeksi viikoksi. Reseptien laatimiseen ja reilu 6kg sosesatsin valmistamiseen kului yli 12 tuntia. Soseita on jäljellä enää muutama annos, joten pussieläinten palvelijan on syytä valmistautua uuteen rupeamaan...

Olen kuitenkin enemmän kun tyytyväinen, sillä kaikki neljä reseptiä maistuivat riittävän hyvin, yksi ylitse muiden, ja reseptit pääsevät reseptikirjaan pienten muutosten jälkeen. Erilaisia soseita on tullut tehtyä liitohepuille omilla resepteillä jo kohta 8 vuoden ajan, ja vieläkin voin kehittää niitä paremmaksi. Aika siistiä! Vaikka ensimmäiset sokerioravat ottaessani päätin etten tyydy keskinkertaiseen, vaan aion opiskella mahdollisimman paljon jotta voisin tarjota eläimille hyvän, mahdollisimman lajityypillisen elämän ja ruokavalion, enpä osannut arvatakaan miten laaja-alaista tietoa on pitänyt kerätä, omaksua ja soveltaa jotta olen päässyt nykytilanteeseen. Enkä aio pysähtyä tähän, oppimatka sen kun jatkuu!

Herbert ja Icarus valmiina suorittamaan
torakkakupin tarkastuksen

Osa palautuneesta tarmostani on suuntautunut liitolan uudelleenjärjestelyyn. To-do-listalla roikkunut liitolaan varastoitujen eläintarvikkeiden inventaario tuli vihdoin tehtyä ja huone vaihtoi järjestystä. Vielä on edessä vähän tarvikkeiden järjestelyä uusille paikoilleen, yhden tarpeettomaksi jääneen hyllyn pois siirtäminen, laumautushäkkien purkaminen ja varastointi, parin häkin perusteellisempi siivous ja häkkien vaihto laumojen kesken. Sen jälkeen ei toivottavasti taas hetkeen tarvitse myllätä liitolaa yhtä kokonaisvaltaisesti! Kaikki liitolan asukkaat eivät olleet uuteen järjestykseen aivan yhtä tyytyväisiä kun minä. Uudet naapurit ärsyttivät tai häkin outo sijainti oli hiukan kammottava. Aikuisia muutokset ei liiemmin hetkauta, mutta nuoriso oli vähän hämillään, ja haukkumista saikin kuunnella pari yötä järjestyksen vaihtumisen jälkeen. Nyt nuorisolaisetkin ovat asettuneet taas taloksi ja paheksuvan mulkoilun sijaan tulevat kerjäämään ötököitä.

UUDET KUJEET

Uudelle vuodelle ei varsinaisesti ole suunnitteilla ihmeempiä uusia kujeita, mutta lisääntyneet poikaskyselyt ovat hiukan herätelleet mietteitä siitä, pääsisinkö tänä vuonna toteuttamaan kovasti odottamiani yhdistelmiä. Tai edes yhden. Jos vähintään toinen kotia etsivistä pareista/laumoista löytäisi kotinsa alkuvuoden aikana, voisin harkita kauan odottaneiden suunnitelmien toteuttamista. Tällä hetkellä tuntuu että harrastus lajin parissa on enemmän tai vähemmän horrostilassa. Tulevaa ei voi määräänsä enempää suunnitella, kun kyky ennustamiseen puuttuu yhä. Niin kovin mielelläni miettisin jo seuraavan polven yhdistelmiä, mutta pakko pitää hattu täynnä jäitä ja edetä askel kerrallaan.
Vaikka kärsivällisyys ei ole paras hyveeni (tai hyveeni alkuunkaan - päinvastoin), on mahlapussikiitäjä erityisen ihana laji sen pitkäikäisyyden vuoksi. Vaikka kasvatussuunnitelmia pitäisi lykätä syystä tai toisesta kuukausia, vuoden, kaksi... Se ei automaattisesti tarkoita hukkaan heitettyä mahdollisuutta. Muut kasvattamani lajit ovat huomattavasti lyhytikäisempiä ja ikkuna sopivalle lisääntymisiälle on verrattain pieni, vain joitain kuukausia. Siitäkin huolimatta toivon hartaasti, että saisin jo pian nähdä liitolassa pieniä mosaiikkilapsia, tai kenties jopa harvinaisempia värimuunnoksia!

Loppuun vielä vähän kuvia tammikuulta. Kaksi yötä liitolassa ei tällä kertaa suonut onnistuneita otoksia koko katraasta, mutta sentään 11/14 edustaa itseään tässä postauksessa. Ihan kelpo saldo!