Poikuesuunnitelmia 2022 / Breeding plans 2022

Jos jotain positiivista odotan vuodelta 2022, niin liitäjähommia! Luehan alta mitä kaikkea jännää olen suunnitellut tälle vuodelle!

Procyon's Adorable Albert 1v.

Viimeinenkin viime vuoden poikanen löysi kotinsa, kauppakirjat tehtiin ja rakas Albert lähti pari päivää sitten yli 500 kilometrin taipaleelle kohti uutta kotiaan. Albert lähti täysin yllättäen yksin jääneen uroksen kaveriksi, joten sikäli tuuri että vapaana oli enää yksi uros. Albert jätti lähtiessään Gilbert-isänsä vaille kaveria, joka loi samalla täydellisen ajankohdan vuoden ensimmäiselle astutukselle. 

Lempi leimahti hyvin nopeasti tällä parilla

Viime vuodelta myöhemmäksi lykkääntynyt, oman kasvattini Gertruden astuttaminen on pyörinyt mielessä paljon, mutta ajatus uuden uroksen hankinnasta lykkäsi suunnitelmia vielä vähän. Emme odota siis Kertulta jälkikasvua aivan vielä, mutta bestiksensä Bellan odotetaan pyöräyttävän meille pieniä liitureita jo tämän kevään aikana. Urosvalinta Bellalle oli alusta asti todella helppo. Odotan Gilbertiltä ja Bellalta ennenkaikkea ihanaluonteisia lapsosia, sillä Gilbert on luonteeltaan hyvin sävyisä, lempeä ja rauhallinen ja Bella puolestaan täydentää sitä rohkealla ja sosiaalisella luonteellaan. Gilbert on myös todistetusti loistava isä, ja Bellaltakin voi vanhempiensa perusteella odottaa moitteettomia emo-ominaisuuksia. Sokerioravien kasvatuksessa hyvät emo-ominaisuudet on kultaakin kalliimmat!

Hyvien luonneominaisuuksien lisäksi toivon parin periyttävän myös hienoja ulkoisia piirteitään. Molemmat ovat isokokoisia, ei liioitellun suuria mutta selvästi keskivertoa kookkaampia ja rakenteeltaan rotevia. Suurehkosta päästään huolimatta kumpikin muistuttaa enemmän villejä sukulaisiaan mitä suuri osa nykypäivän lemmikkisokerioravista. Haluan osaltani olla viemättä domestikoituvia sokerioravia siihen samaan ihannesuuntaan johon valtaosa lemmikkieläimistä tuntuu väistämättä menevän. Eläimen ilmeestä halutaan saada "lapsenomaisempi" - päistä tulee kehoon nähden suuria, silmistä halutaan entistäkin suuremmat ja pyöreämmät, korvista puolestaan pienemmät. Domestikaatio vaikuttaa väkisinkin eläimen ulkonäköön ajan saatossa, mutta mielestäni jalostuksessa on tärkeää kiinnittää huomiota myös siihen mihin suuntaan eläimen rakennetta ja ulkomuotoa lähdetään kehittämään - muutenkin kuin värityksen osalta. (Harmi ettei sokerioraville ole näyttelyitä ja sellaisten järjestäminen olisi käytännössä mahdotonta. Se voisi olla erittäin arvokas työkalu jalostusta ajatellen.) Värien osalta pariskunnalta odotetaan syntyväksi normaalia (standard grey) ja valkokasvoa (white faced).

Procyon's Gertrude 7vko OOP

Vuoden toiseksi emoksi on tosiaan suunnitteilla Kerttu, jolta olen odottanut jälkeläisiä kuin kuuta nousevaa aina siitä hetkestä alkaen kun pieni riiviö avasi silmänsä. Kerttu on luonteeltaan hyvin paljon äitinsä Pashan kaltainen. Se on pieni mutta pippurinen, todella vallaton riiviö. Isältään Kerttu on onneksi perinyt hieman sitä säyseyttä joka helpottaa mm. uusien laumojen muodostamista. Iloiseksi yllätyksekseni Kerttu onkin hyväksynyt hienosti kaikki uudet kaverinsa, joista ikätoveri Bella on selkeästi kaikkein läheisin. Nyt kaksikko tosin joutuu olemaan hetken erossa toisistaan, mutta toivotaan että jälleennäkeminen on iloinen kunhan sen aika taas koittaa.

Koska meidän liitolasta löytyy vain kaksi urosta tällä hetkellä ja toinen niistä on Kertun isä, jäi jäljelle kaksi vaihtoehtoa: Astuttaa Kerttu Lukella, joka olisi kaikin puolin hyvä ja kelvollinen isäehdokas, tai etsiä uusi sulho. Puntaroin asiaa pitkään ja hartaasti, ja tulin siihen tulokseen että koitan etsiä sopivan tuontiuroksen tämän vuoden aikana. Mikäli urosta ei tänä vuonna löytyisi, astuttaisin Kertun Lukella ja jatkaisin sulhon etsintää ensi vuonna. Kiikarissa on kuitenkin parikin sopivaa vaihtoehtoa jo tämän vuoden astutuksiin. Paljastan lisää kunhan olen päättänyt millainen herrasmies meille muuttaa.

Bellan ja Kertun poikueiden lisäksi arvelen myös ahkeran pariskunnan, Luken ja Elsan pyöräyttävän jälkikasvua. Pari joutui olemaan hetken erillään sillä Luken viime vuotinen vanhempi tytär Bianca alkoi olla sen ikäinen että yhdessä asustelu aiheuttaisi ikävän riskin ei-toivotuista jälkeläisistä aivan liian nuorelle naaraalle. Biancan, Dumlen ja Claudian laumauttamisen alettua päätin kuitenkin yhdistää pariskunnan uudelleen, sillä Luke stressaantui kovasti ollessaan erossa Elsasta.

Koska Gilbert oli ainoa vaihtoehto seuralaiseksi ja sille oli suunnitelmissa isyyshommia, vaihtoehdoiksi jäi kastroida Luke ja asuttaa se mihin tahansa naarasporukkaan, tai asuttaa sellaisen parin kanssa jolta jälkikasvua vielä toivotaan. Päätös tässäkin oli helppo, sillä yritän selvittää kantaako Luke ja Elsa resessiivisiä värejä jotka saattaisi tuoda arvokkaan lisän tulevaisuuden jalostussuunnitelmiini. Päätöstä tuki myös epäily siitä että Elsa kantaisi jo uutta poikasta, mutta epäily osoittautui (onneksi)

virheelliseksi. Elsan edellisestä poikueesta on sen verran vähän aikaa, että toivon sen pitävän pientä taukoa lastenteosta. Kannustan paria tähän ruokavalion muutoksella, mutta jos vanhat merkit paikkaansa pitävät niin ei pari kauaa kaksistaan viihdy. Normaalisti en pitäisi lisääntyvää paria yhdessä näin paljon vaikka se maailmalla onkin yleisin käytäntö (useimmat kasvattajat pitää samoja pareja yhdessä vuoden ympäri, jopa koko elämänsä ja ne saattavat saada kymmenittäin jälkeläisiä). Ymmärrän menetelmän viehätyksen, sillä aikuisten sokerioravien uudelleenlaumauttaminen voi olla todella vaikeaa, jopa mahdotonta. Maissa jossa sokerioravien suosio lemmikkinä on suurempi, samoista yhdistelmistä syntyvät poikaset on helppo myydä lemmikkikoteihin. Itse kuitenkin pyrin tuottamaan poikasia jotka olisi ensisijaisesti omiin jalostussuunnitelmiini soveltuvia sukunsa jatkajia, enkä uskalla luottaa siihen että jalostuksen ulkopuolelle jääville poikasille löytyisi helposti hyvät kodit. Tästä syystä parien yhdistämiset on tarkkaan harkittuja enkä halua tuottaa poikasia jatkuvasti, vaikka siitä ei eläimille itselleen olisi haittaa. 

Procyon's Barking Bianca lähes 9kk

Tihulaistrion eli Biancan, Dumlen ja Claudian muutto uuteen kotiin lähestyy. Kolmikolle tilatun häkin odotettaan valmistuvan pääsiäisen kynnyksellä ja pian sen jälkeen liiturit onkin mahdollista lähettää matkalle uuteen seikkailuun. Odotan kolmikon muuttoa sekä jännityksellä että suurella haikeudella. Bianca on lähdössä sijoitukseen, joten sen osalta yhteyttä uuteen omistajaan tulee pidettyä varmasti erityisen tiheään. Bianca alkaakin olla pian jo astutusikäinen ja harkitsin josko olisin astuttanut sen jo alkusyksystä, mutta näillä näkymin siirrän astutusta vähintään loppuvuoteen, ellei ensi vuoden puolelle. Näin kolmikko saa kotiutua rauhassa uuteen kotiinsa ilman että niiden maailma mullistuu pian uudelleen Biancan astutuksen muodossa. Ja toisekseen, onhan meillä varmasti ns. kädet täynnä, kun poikasia odotetaan peräti kolmelta parilta tänä vuonna. Varovaisesti toivon yksösiä kaksosten, saati kolmosten sijaan, jotta tulevia poikuesuunnitelmia ei tarvitsisi taas lykätä käsiin jäävien poikasten takia. 

Sokerioravien kasvatus on uskoakseni antanut maistiaisen siitä, millaista on kasvattaa esim. koiria joiden rotuominaisuudet vaativat uudelta kodilta huolellista perehtymistä ja valmistautumista uuden lemmikin hankintaan. Pienestä koostaan huolimatta sokeriorava ei ole verrattavissa useimpiin pieniin seuraeläimiin, ja tämä näkyy myös kasvattajan työssä. Pieneläinten vastuullinen kasvatus on mielestäni ennenkaikkea terveiden ja hyväluonteisten eläinten jalostamista, jonka ohella paneudutaan usein johonkin ulkonäköseikkaan, kuten väriin tai turkinlaatuun, jota pyritään valikoivalla jalostuksella parantamaan. 

Kasvattajan tulisi kasvattaa eläimiä ensisijaisesti omaan tarpeeseen, ei myydäkseen niitä eteenpäin. Sanotaan että kasvattajan pitäisi yhdistää vain eläimiä joiden jälkeläisen olisi valmis pitämään itse, ja se onkin mielestäni hyvä nyrkkisääntö. Tietysti mikään tässä maailmassa ei aina suju suunnitelmien mukaan - ei myöskään eläinjalostus. Vastuullinen kasvattaja pohtii kuitenkin huolellisesti, mitä hyvää ajateltu yhdistelmä tarjoaa ja mitkä kyseisten eläinten heikkoudet on. Hyvin valittu pari täydentää toisiaan ja jos hyvin käy, luo yhä laadukkaampia yksilöitä ja mahdollistaa ennen kaikkea jalostustyön jatkumisen. Toisena tavoitteena on löytää hyvät kodit niille yksilöille, jotka eivät jalostusohjelmaan sovi. Koskaan kasvatus ei saisi olla pelkkää määrän lisäämistä, "kivojen lemmikkien tekemistä". Tästä periaatteesta en poikkea omassa kasvatuksessani, lajista riippumatta. Sokerioravapareja yhdistäessäni mietin siis tarkkaan, mitä annettavaa parilla voisi olla ja tukeeko se omia kasvatustavotteitani. 

Näillä näkymin meillä on siis edessä jännittävä vuosi! Toivotaan kovasti että kaikki sujuu hyvin niin ulkomaantuonnin suhteen kuin parien yhdistämisen ja poikasten kasvunkin suhteen. Lemmikkipoikasia halajavat voi ottaa yhteyttä jo hyvissä ajoin etukäteen, niin voin tarvittaessa neuvoa esimerkiksi häkin ja tarvikkeiden suhteen jolloin kaikki olisi valmiina mahdollisia poikasia varten.
Vaikka odotan lupaavia poikasia omiin jalostussuunnitelmiini, on hyvin todennäköistä että poikasia tulee etsimään lemmikkikotejakin tänä vuonna. Jos Bella on jo tiinehtynyt, poikasten on määrä poistua pussista kesäkuun alussa. Pitäkää peukkuja meille!