Kuulumisia liitolasta / News from our glidery

Kauniita unia Pappa. 15 vuotta on upea saavutus!

Pitkä tovi onkin päässyt vierähtämään edellisestä postauksesta, vaikka kotisivuja on tullut päivitettyä muuten. Meidän sokerioravaklaani on kokenut paljon muutoksia kuluneiden kuukausien aikana. On ollut syntymää ja kuolemaa. Lauman vanhimmainen, Pappa menehtyi joulun alla ja rakas Pasha piti lopettaa hiljattain tapaturman takia. Klaanin nykyinen vanhimmainen, matriarkkamme Papukin on jo pitkällä vanhuuden vaivojensa kanssa, ja uskon sateenkaarisillan kutsuvan Papuakin lähiviikkoina. Sokerioravat on hurjan sitkeitä ja sopeutuvaisia eläimiä monella tavalla, ja vanhuudenvaivojen kanssa pärjäily onkin yksi niistä asioissa jossa se sitkeys todella näkyy.

Lähes sokea ja huonokuuloinen sokeriorava mennä viipottaa aivan samalla reippaudella kun nuorempanakin, ja se vaikeuttaa lopetuspäätösten tekemistä todella paljon. On yhtenään jouduttava muistuttamaan itseään siitä, että saaliseläin verhoaa kaikki kivut ja vaikeudet, joten on osattava nähdä ns. pintaa syvemmälle ja ennakoitava. Koskaan ei saa tuudittautua siihen, että kyllä siitä eläimestä näkee koska on aika. Ei sitä näe. Jos näkee, on lopetusta silloin venytetty jo liian pitkälle ja eläin on joutunut kärsimään. Toivon kovasti että yhä niin touhukas Papu on yhtä hyvävointinen sinäkin päivänä, kun päätän sen lopettaa.

Elsa ja Dumle, jolla ikää on nyt 4vko OOP.

Vuoden ensimmäinen poikanen syntyi: Bianca sai kaverikseen pikkusiskon ja pieni tulokas sai tulevan kotinsa innoittamana nimeksi Delicious Dumle. Dumle muuttaa yhdessä isosiskonsa ja Claudian kanssa uuteen kotiinsa huhtikuussa heti, kun pienimmäinen on valmis lähtemään maailmalle. Biancan päätin sijoittaa sen erityisen luonteensa ja kauniin tyyppinsä takia, ja päätöstä huojensi se että tuleva koti löytyi hyvän ystävän perheestä. Kolmikko on hurjan odotettu, ja odotan innolla että pääsen seuraamaan kuinka nuorten liiturien elämä lähtee rullaamaan uudessa kodissa! Laji on perheelle aivan uusi, mutta onneksi kasvattajan auttava puhelin toimii lähes aina kellon ympäri!

Myytävistä poikasista on tullut normaaliin nähden paljon kyselyitä. Valehtelematta suurimmasta osasta tietää heti, että kauppoja ei synny. Kysellään tuleeko poikasille mukaan häkki ja tarvikkeet tai kuvitellaan että "Haluan tuon poikasen, tulen hakemaan huomenna." on sellainen yhteydenotto, joka menee läpi. Lupaaviakin kyselijöitä on ollut muutama, mutta useimmat eivät ole koskaan palanneet asiaan vaikka näin sanoivat, tai ovat syystä tai toisesta peruneet hankintasuunnitelmat. Tämä tietysti harmittaa, sillä en tiedä mikä on johtanut näiden potentiaalisten uusien harrastajien toisiin ajatuksiin. Se on tietysti vain hyvä, mikäli kyselemään ollaan lähdetty hieman ennenaikaisesti ennen lajiin perehtymistä ja harkintaa, että onko tämä laji nyt todella minulle sopiva, juuri tähän elämäntilanteeseen ja pystynkö tarjoamaan näille eläimille hyvät olosuhteet läpi niiden elämän, jopa 15 vuotta? Mutta mikäli tämä ei ole syynä vaan mieleen on tullut muita murheita, epävarmuuksia tai ei raaskitakaan ostaa usean sadan euron arvoisia eläimiä, niin sillon erityisesti olisi kiva kuulla mikä niihin toisiin ajatuksiin johti.

Kasvattajana pidän tärkeänä että voisin kertoa kaikille sokerioravista kiinnostuneille rehellisesti niiden hyvät ja huonot puolet, ilman että yllytän ketään vastahakoista ottamaan haastavaa lemmikkiä tai että pelottelen potentiaalisen kotiehdokkaan siihen pisteeseen että luopuvat hankintasuunnitelmista. Mutta mikäli yhteydenpito lakkaa kuin seinään tai jätetään kertomatta miksi mieli muuttui, on vaikea tukea kyselijöitä suuntaan tai toiseen.

Biancan, Claudian ja Dumblen varatuksi tuleminen antoi minulle ihanan, intoa puhkuvan kipinän kuluvan vuoden poikassuunnitelmille. Vielä vuodenvaihteessa tuumin, että Dumble taitaa jäädä ensimmäiseksi ja viimeiseksi poikaseksi tänä vuonna, sillä ei ole järkeä astuttaa uusia naaraita kun edellisiäkin poikasia on vielä koteja vailla. Pidän periaatteena, että jos syntyvät poikaset eivät voi tarvittaessa jäädä kotiin pysyvästikin (sopivat ne jalostussuunnitelmiin tai eivät), niitä ei pidä teettää ollenkaan. Kaikki nykyiset mahtuvat täällä olemaan, mutta laittavat tulevat suunnitelmat jäihin. Se on tietysti harmittanut, sillä toivoin että olisin voinut astuttaa Kertun jo viime vuoden lopussa, mutta varauduin lykkäämään suunnitelmia ainakin vuodella eteenpäin siltä varalta että poikaset eivät löydä uusiin koteihinsa ennen sitä.

Jännityksellä siis jäämme odottamaan, mitä vuosi 2022 tuo tullessaan liitäjärintamalla! Loppuun muutama kuva kuluneilta kuukausilta.

Procyon's Barking Bianca 2,5kk