Procyon's Adorable Albert

Eilen illalla ruokaa häkkiin laittaessani Albert hyppäsi tapansa mukaan kädelleni ja kiipesi siitä selkääni. Kutsuin puolisoni sokerioravien huoneeseen, ajatuksena ottaa Albertista muutama uusi kuva (onhan vauva kasvanut jo kovin isoksi ja hienoksi liitäjäksi).
Yrityksen tasolle jäi, sillä kolmen kuukauden ikäisessä Albertissa olikin paljon enemmän rohkeutta ja tohinaa mitä kahden kuun ikäisessä oli! Pikkuliitäjä hyppi meidän molempien päällä minkä ehti, haisteli, maisteli (paitaa, ja sitäkin melko hienovaraisesti) ja kuikuili ympärilleen uteliaana. Kuvien ottaminen oli siis todella vaikeaa, ja vain nämä kaksi kuvaa onnistui jollain tavalla.

Olen kuitenkin päivä päivältä ihastuneempi tähän tyyppiin. Albert on luonteeltaan uskomattoman hyvä, eikä sen ulkomuodossakaan ole moittimista. En malta odottaa että Albert löytää oman kotinsa, jossa sen touhukasta ja ystävällistä luonnetta osataan arvostaa! Sitä odotellessa en ole kuitenkaan lainkaan harmissani siitä, että saan nauttia pikkupojan touhuista päivä kerrallaan.